Oijoijoi millaista keliä täälläpäin on pari päivää ollut, lämmintä ja aurinkoa, sitä mitä tältä kesältä on puuttunut. Syksyn aistii kuitenkin  jo pikkuisen olevan ilmassa. Kahtena aamuna olen käynyt parin tunnin lenkillä ja yrittänyt vielä lenkin jälkeen touhuta pihallakin. Kelit kun on olleet vähän mitä sattuu, niin silloin kun näyttää ettei sada, on pakko yrittää saada jotain aikaiseksi.

Asumme omakotitalossa ja tonttimme rajoittuu kaupungin puistoalueeseen. Puistoalueella on taas kolme kasvia jotka yrittävät väkisin tunkea tontillemme. 
Jättiputki, sitä en tiedä mikä se niistä kolmesta lajikkeesta on, mitkä ovat karanneet suomen luontoon. Ihan kauhea kasvi jokatapauksessa. Toinen hirvitys on Jättipalsami, sekin vieraslaji, jolla ilmiömäinen kyky levitä pihasta toiseen ympäri kaupunkia. Kolmas "ihanuus" on Karhunköynnös, joten työsarkaa riittää. Kaupunki on käynyt myrkyttämässä jättiputkikasvustoa useana vuonna, tänä kesänäkin jo kahdesti... Tuntuu vaan loputtomalta työmaalta. Joten työnalla on ollut jättipalsamin niitto ja jätesäkkeihin pussitus. Aion viedä ne paikalliselle jäteasemalle yhdessä eilen leikattujen syreenin oksien ja tänä päivänä sahattujen pihlajanoksien kanssa. Samaan kuormaan vaan kaikki!!

Kotikaupunkini on pieni savolainen kaupunki järvien, lampien, soiden, peltojen, metsien ja rautatien kupeessa. Täällä kaupungin keskusta on järven rannalla. Rantaa mukailee rantatie, mitä pitkin lenkkeillään, kuljetaan pyörällä tai jalan työ- tai  koulumatkat. Rantatie kulkee, niin lahdenpohjukoihin kuin niemenkärkiin, mutkitellen luonnon keskellä järven rannalla noin kolmen kilometrin matkan. Rantatietä kulkiessa tulee vastaan kauppa, vanhainkoti, useampi kunnan virasto tms. rakennus ja uimaranta lopuksi päättyen eräälle asuintaloalueelle. Siellä on luonnossa, mutta kuitenkin aivan kaupungin keskustan nurkalla. Itse pääsisin suorempaakin reittiä kaupungille, mutta tykkään kulkea siellä mieluummin kuin kaupungin kävelyteillä. Saa olla kutakuinkin omassa rauhassa, seurata samalla lintuja järvellä tai huilailla penkillä ihaillen samalla järvimaisemaa. 

Yhdessä kohtaa puihin on laitettu aukkottomia linnunpönttöjä, ilmeisesti jonkun taiteilijan tilataidetta, joka on ainakin parikymmentä vuotta ollut esillä. Pöntöt ovat niin pieniä etten tiedä kuinka moni niitä puista on edes tajunnut. Erimallisia ja värisiä. Kiva idea!
Aina ei tarvitse lähteä omaa kaupunkia kauemmaksi, kun löytää paljon ihailtavaa ja katseltavaa. Yhtälailla varmaan jokaisen omassa kotikaupungissa. Joskus vaan täytyy avata silmät ja katsoa ympäristöä toiselta kantilta...
Näihin kuviin ja tunnelmiin!!

Rantatieltä

Oveton pönttö