Oijoijoi millaista keliä täälläpäin on pari päivää ollut, lämmintä ja aurinkoa, sitä mitä tältä kesältä on puuttunut. Syksyn aistii kuitenkin  jo pikkuisen olevan ilmassa. Kahtena aamuna olen käynyt parin tunnin lenkillä ja yrittänyt vielä lenkin jälkeen touhuta pihallakin. Kelit kun on olleet vähän mitä sattuu, niin silloin kun näyttää ettei sada, on pakko yrittää saada jotain aikaiseksi.

Asumme omakotitalossa ja tonttimme rajoittuu kaupungin puistoalueeseen. Puistoalueella on taas kolme kasvia jotka yrittävät väkisin tunkea tontillemme. 
Jättiputki, sitä en tiedä mikä se niistä kolmesta lajikkeesta on, mitkä ovat karanneet suomen luontoon. Ihan kauhea kasvi jokatapauksessa. Toinen hirvitys on Jättipalsami, sekin vieraslaji, jolla ilmiömäinen kyky levitä pihasta toiseen ympäri kaupunkia. Kolmas "ihanuus" on Karhunköynnös, joten työsarkaa riittää. Kaupunki on käynyt myrkyttämässä jättiputkikasvustoa useana vuonna, tänä kesänäkin jo kahdesti... Tuntuu vaan loputtomalta työmaalta. Joten työnalla on ollut jättipalsamin niitto ja jätesäkkeihin pussitus. Aion viedä ne paikalliselle jäteasemalle yhdessä eilen leikattujen syreenin oksien ja tänä päivänä sahattujen pihlajanoksien kanssa. Samaan kuormaan vaan kaikki!!

Kotikaupunkini on pieni savolainen kaupunki järvien, lampien, soiden, peltojen, metsien ja rautatien kupeessa. Täällä kaupungin keskusta on järven rannalla. Rantaa mukailee rantatie, mitä pitkin lenkkeillään, kuljetaan pyörällä tai jalan työ- tai  koulumatkat. Rantatie kulkee, niin lahdenpohjukoihin kuin niemenkärkiin, mutkitellen luonnon keskellä järven rannalla noin kolmen kilometrin matkan. Rantatietä kulkiessa tulee vastaan kauppa, vanhainkoti, useampi kunnan virasto tms. rakennus ja uimaranta lopuksi päättyen eräälle asuintaloalueelle. Siellä on luonnossa, mutta kuitenkin aivan kaupungin keskustan nurkalla. Itse pääsisin suorempaakin reittiä kaupungille, mutta tykkään kulkea siellä mieluummin kuin kaupungin kävelyteillä. Saa olla kutakuinkin omassa rauhassa, seurata samalla lintuja järvellä tai huilailla penkillä ihaillen samalla järvimaisemaa. 

Yhdessä kohtaa puihin on laitettu aukkottomia linnunpönttöjä, ilmeisesti jonkun taiteilijan tilataidetta, joka on ainakin parikymmentä vuotta ollut esillä. Pöntöt ovat niin pieniä etten tiedä kuinka moni niitä puista on edes tajunnut. Erimallisia ja värisiä. Kiva idea!
Aina ei tarvitse lähteä omaa kaupunkia kauemmaksi, kun löytää paljon ihailtavaa ja katseltavaa. Yhtälailla varmaan jokaisen omassa kotikaupungissa. Joskus vaan täytyy avata silmät ja katsoa ympäristöä toiselta kantilta...
Näihin kuviin ja tunnelmiin!!

Rantatieltä

Oveton pönttö

Kirppistely, mukavaa ajanvietettä vai tavaran turhaa hamstrausta?!

Olen kirpputorityyppi, jos sellainen kategoria on olemassa. Tykkään kierrellä kirppiksillä ja etsiä osuisiko Löytö kohdalle. Nykyään siitä on tullut jo kilpailu itseäni vastaan, kuinka halvalla voin oikeasti jotain tarpeellista saada.

Ostokset on pääasiassa vaatteita itselleni ja lapsenlapselle, käyttötavaraa, lähinnä astioita, lasiesineitä huomattavan halvalla sekä tuunaukseen meneviä juttuja, viimeisempänä kuusenjalka (heinäkuussa Heh!) Lupaan laittaa tänne kuusenjalkatuunauksesta kuvaa myöhemmin.

Käytän myös fb kirppareita ja roskalavaryhmiä.
Miksi lisätä tavaraa maailmassa ostamalla uutta, jos voi saada jo olemassa olevan halvemmalla, samalla säästäen luontoa. En tykkää nykyisestä kertakäyttökulttuurista jossa ostetaan koko ajan lisää ja samalla tehtaat syöltää uutta tavaraa maailmalle sen minkä kerkeää.

Monesti en edes raaski ostaa uutena sitä mistä haaveilen, niinpä kirpparit on ainut paikka hankkia päiväunieni kohde.

Olen tarkka ostoksistani. Kelpuutan vain hyväkuntoisen ja uutta vastaavan tuotteen. Olen sinnikäs metsästäjä ja uskon että oikeanlainen osuu omalle kohdalle sopivalla hinnalla.

Monesti kirpputoreilla myydään sellaista vaatetta jonka sijoituspaikka kuntonsa puolesta kuuluisi olla ihan joku muu kuin kirpputori. Toinen mitä en ymmärrä on homeiset vaatteet, mutta mistäpä sitä homeisessa talossa asuva haistaa, että omat vaatteet haisee homeelle? Siirryn kyllä silloin suosiolla seuraavaan pöytään. 😕

Tykkään myös myydä kirpparilla itselle ylimääräisiä, että pysyy jonkinlainen tasapaino tässä asiassa. Mainosta siteeraten: "Ei mitään tavoitevaatteita, Konmaria vaan"!!
Kiikutin keväällä pussitolkulla vaatteita Seppälän ja KappAhlin lumppukeräykseen sekä paikalliseen ViaDiaan. Hienoa, että tuollainen lumppukeräys on olemassa. Tosin nyt en varmaksi tiedä pyöriikö vaatteiden keräys vielä? Lisäksi olen käyttänyt paikallista Roskalava-ryhmää päästen näin, suhteellisen helpolla eroon ylimääräisestä tavarasta.

Täytyykin joku kerta tehdä juttua niistä "Löydöistä"

Ensimmäinen teksti uunista ulos!

Blogin aloittaminen on ollut mielessäni usean vuoden ajan. Aikaa on mukamas ollut rajoitetusti, mikä pitääkin paikkansa. Tällähetkellä koin että ajoitus ja kaikki universumin planeetat olisivat  oikeassa kulmassa ja niinpä kävin tuumasta toimeen.

Kirjoitan täällä asioista mitkä tuntuvat itselleni tärkeiltä  ja joilla on minulle merkitystä. Miksi yrittää väkisin vääntää juttua itselle vieraista aiheista?!

Olen mietiskelijä, tykkään lämmöstä, luonnosta, omasta rauhasta, käsillä tekemisestä, juttelusta, hyvästä huumorista...

Rakastan perhettäni, hiljaisuutta, tuijottaa nuotion liekkejä tai aaltojen liplatusta, uppoutua hyvään kirjaan, vetää villasukat jalkaan...

vihaan itsekeskeisiä ihmisiä, melua, kylmyyttä, kiirettä, kateutta...

Jatkossa täällä keskitytään hyvään oloon, onnellisuuteen, hassutteluun, kädentaitoihin, vinkkeihin, kauneuteen(niin sisäiseen, kuin ulkoiseenkin) ja leivontaan.

Hyppää ilonsateeseen, täällä sateenvarjo on tarpeeton. 😉